— Ei kiireellä hätää ole, vastasi isäntä. Keski-iltoin aikana saatte vasta kampsujanne katsella ja mennä kotiinne.
Siihen tyytyivät kaikki vieraat. Keski-iltoin aikana syötiin lähtöruoka ja otettiin lähtökupit. Sitten Lippolan kirkonmies sanoi:
— Minä olen aikonut ensi pyhänä pitää ämmäjäiskestit. Varustaikaa siis ämmät valmiiksi, lauantai-iltapuolella tulee Juhana teitä noutamaan. Myös pyydän arvoisia virkaveljiäni tulemaan kestiin.
— Suuri kiitosta kutsumastasi, sanoi Holttolan kirkonmies. Tämä syksy näyttää antavan kestejä oikein runsaalla mitalla. Minähän kyllä joudan kestinjuontiin, kun en enää jaksa päten (kunnolla) muutakaan toimittaa.
Sitten toivat tytöt vierasten päällysvaatteet huoneesta tupaan. Kyläläisiä kerääntyi iso joukko katsomaan vierasten lähtöä. Talon nuoret miehet valjastivat hevoset.
Kun vieraat olivat pukeutuneet lähdön varalle, toi morsian kihlaajille lahjukset: Lippolan kirkonmiehelle kaksi paria sukkia, kintaat, lapaset ja kaksi rippureunaa pyyhettä (nenäliinaa), jotka kaikki olivat säärisiteellä (sukkanauhalla) sidotut yhteen. Morsian solmisi ne tulevan appensa vyölle. Yrjölle annettiin yksi kutakin edellä nimetyistä vaatekappaleista. Sulhanen sai lapaset ja pyyhkeen. Paitsi näitä lahjuksia laitettiin tulevalle anopille palmikko ja esiliina.
— Mitäs lahjukset maksavat? kysyi Lippolan ukko.
— Ruplan kappale, se on vanha taksa, vastasi seppä.
— Ei maksulla mitään määrää ole, saatte antaa minkä hyväksi näette, virkkoi morsiamen äiti.
Kaikki kolme antoivat rahaa morsiamelle, joka kiittäen otti sen vastaan. Yrjö antoi jäljelle jääneet tupakat talonisännälle. Sitten jättivät kihlaajat jäähyväiset, lukivat sulimmat kiitokset ja läksivät matkaansa. Kaikki riensivät pihalle saattamaan vieraita. Sen jälkeen läksivät toisetkin vieraat, vaan Holttolan kirkonmies jäi vielä kolmanneksi yöksi taloon ja läksi vasta seuraavana aamuna kotiinsa.