Ämmäjäiset
Sisältö: Ämmäjäisten valmistukset. Ämmäjäisten tarkoitus. Kertomus toivikkiajoretkestä. Huolellinen ja huoleton naimisiinmeno. Ämmien noutaminen ja vastaanotto. Järjestys ruokapöydässä. Talonsyyni. Toivikinavun ajo. Ukkojen pakinat. Kivien ja kallioiden rappeutuminen. Lippolan karja. Toivikin auttaminen. Rillanlyönti. Kestivierasten lähtö. Ämmien kotiin saattaminen.
Kihlajaisista päästyään läksi Lippolan kirkonmies seuraavana aamuna Viipuriin ämmäjäiskestin varustuksia noutamaan ja palasi kotiinsa lopulla viikkoa. Antti setänsä kanssa valmisteli sillä aikaa kestivarustuksia. Talossa teurastettiin, pantiin olutta, käytiin myllyssä lestyä teettämässä, pilkottiin pieniä puita, tuotiin heiniä kotiin ja varustettiin kaikki valmiiksi. Isäntä toi kaupungista kahvia, sokeria ym., mitä kestissä tarvittiin ja mitä ei oma pelto kasvanut.
Naisilla oli sen seitsemän kiirettä, kun oli kaikki suojat siivottavana; sillä jos milloin niin nyt piti olla kaikki reilassa, kun ämmät morsiamen puolesta tulivat taloa syynäämään ja morsiamen saaminen riippui lopullisesti siitä millaiseksi ämmät talon katsoivat, sopisiko laittaa tyttöä taloon vai ei. Siksi koetettiin laittaa talo niin reilaan, ettei siinä olisi ollut moitteen sijaa. Kun Lippolassa oli vähän naisia, kutsuttiin naapurin naisia avuksi huoneita siivoamaan. Jo perjantaina sekä sittemmin lauantaina leivottiin ja paistettiin.
Niin kuin ennen oli tuumittu, tuli Lippolan Juhana lauantaina puolisen aikana Niemelään ämmiä hakemaan. Häntä syötettiin ja juotettiin talossa. Sillä aikaa kun lautamiehen emäntä kälynsä Liisan kanssa laittausi, Juhana puheli morsiamensa kanssa huoneessa. Kaisa kertoi sulhaselleen toivikkiajoretkistänsä. Päistärsäkkinä eli kaasona oli hänellä ollut milloin tätinsä, milloin muita sukulaisia. Hän sanoi saaneensa suuret joukot pellavia, villoja ynnä muita antimia. Mitä hän ei saattanut kerallaan kuljettaa, ne hän jätti sukulaistensa luo ja pyysi tuomaan ensi pyhänä kirkolle, josta ne sitten omalla hevosella noudetaan kotiin.
Juhana ehdotteli, että kun hän menee ensi pyhänä kirkolle, hän toisi ne tullessaan Lippolaan, jossa kestivieraat maanantaina erottelisivat ja lajittelisivat villat sekä vatvoisivat ja vatkaisivat ne valmiiksi.
Tämä neuvo oli Kaisasta sangen mieluinen. Hän sanoi pellavat jättävänsäkin uuteen kotiinsa Lippolaan, kun niitä ei kumminkaan ennätä nyt enää valmistaa asuksi, vaan ne jäävät häiden perästä valmistettavaksi. Mitäs ne silloin tekevät edestakaisin kuljeteltavana.
— Sinä näytkin näemmä todenteolla varustaivan vakinaisesti asumaan
Lippolaan, sanoi Juhana leikillisesti.
— Niin minä teenkin; et minusta nyt enää pääse yli etkä ympäri, sanoi Kaisa ja kävi sulhasensa polville istumaan. Kun sinä kerran rupesit minua veivittelemään, niin nyt saat ikuisen riitsan minusta.
— Sitä minä, totta puhuen, olen toivonutkin kuni hepo heinäistä kesää, että saisin sinut omanani omistaa sen ilmoisen ikäni, vastasi Juhana ja kietaisi käsivartensa morsiamensa vyötäisten ympäri.