— Ja heidän karjansa, se vasta oli viljakasta, lehmät olivat niin kuin laivat ja lypsää lorottelivat suuret ikoiset rainnat täyteen, kehui Liisa.
— Johan minä sen aina olen sanonut, että Lippola on paras paikka meidän pitäjässä, vaikka minua ei uskottu, virkkoi Mauno-setä.
Lautamies näytti mielihyvin kuuntelevan näitä Lippolan talon ylistyksiä, mutta hän ei puhunut mitään.
Syötyään ja juotuaan aikoi Juhana lähteä kotiinsa, mutta lautamies sanoi:
— Älä nyt, poikaseni, ole kiireissäsi, ole talossa yötä ja aamulla menet kotiisi.
Tämä olikin Juhanasta mielen mukaista. Talonväen mentyä askareillensa pistäysi Juhana morsiamensa huoneeseen, jossa tämä tuli avosylin vastaan.
— Sinä sitten jäät meille yöksi? sanoi Kaisa ja kävi sulhasensa syliin istumaan.
— Niinhän isäsi kielsi jäämään ja minä taas aivan mielelläni jäin; sinun luonasi on minusta niin hauska olla, vastasi Juhana.
— Ai niitä miekkosia, sanoi Anni katsoessaan huoneen ovelta.
— Tule sisään ja käy Juhanan toiselle polvelle istumaan, kutsui
Kaisa.