Anni tuli huoneeseen ja sanoi:
— Mutta mitäs Juhana siihen sanoo?
— Hänellä ei saa olla sanomista mitään. Etkös Anni nähnyt, että minä kihlajaisissa kilpajuoksussa voitin ja anastin häneltä vallan; minähän siis isäntänä olen, vastasi Kaisa tehden tilaa Annille, joka istausi Juhanan toiselle polvelle.
Juhana hypitteli tyttöjä ja lauloi:
Hyv on pojan istua kahden tytön kesken: sattuis toinen kuolemaan, ei ois poika lesken.
— Kuole pois, Kaisa, kuole, niin minä saan itselleni sulhasen, sanoi
Anni nauraen.
— En kuole enkä anna sulhastani kellenkään; kun sen olen kerran niin monen puuhan perästä saanut, niin itse sen pidän ja hyvänä pidänkin, vastasi Kaisa ja kietaisi käsivartensa sulhasensa kaulaan.
— Kah, johan Juhanalla on kaksi morsianta, virkkoi Elli nauraen huoneen ovelta.
Tytöt säpsähtivät ja lieksahtivat seisoalleen.
— Kuules, kultani, mitä me olemme aikoneet, virkkoi Kaisa. Kun minulla on kiiru toivikkitöiden kanssa, niin me tuumasimme pitää öitsit ja kutsua kylän nuorisoa minua auttamaan. Tule sinä pyhäinmiestenaattona meille jo oikeaan aikaan, niin pannaan tuuma tukkuun.