— Totta varmaan tuomiosunnuntailauantaina sinä tulet morsiantasi kuulutukselle ottamaan, vai miten isäsi tuumaili?
— Niinhän hänkin aikoi, vastasi Juhana.
— Tule sitten jo perjantai-iltana meille yöksi, niin saamme lähteä lauantaiaamuna jo niin varhain, että ennätetään ensimmäiseksi kuulutukselle kirjoittaa. Minä tahdon, että teidät huudetaan ensimmäiseksi, sanoi lautamies.
— Hyvä on, tehdään niin, vastasi Juhana.
Seuraavana aamuna varhain läksi Juhana kotiinsa.
Öitsit
Sisältö: Nuorison tuumat. Pienen Paavon uteliaisuus.
Öitsivalmistukset. Paavon keinot. Emännät. Öitsityöt. Kortinpano.
Vanhatpiiat. Ehtasuuruspala. Arvoitukset. Huikkolassa käynti.
Satu Köntyksestä. Ehtamurkina. Nuorison leikkejä: sokkosilla olo
ja sarankudonta. Paavon rangaistus. Kunkin ajan toimet.
Niin kuin ennen oli tuumattu, tuli Lippolan Juhana Niemelään pyhäinmiestenaattona iltapuolella päivää. Talon nuoriso kokoontui Juhanan ympärille tuvan rappusille ja he puhelivat siinä hiljakseen keskenänsä ja tuon tuostakin nauraa kihattivat. Annin pieni veikko Paavo tunkeusi uteliaana nuorison puheita kuuntelemaan, vaan nämä eivät sitä sallineet, ajoivat vain hänet pois. Tämä harmitti Paavoa, mutta ei muu auttanut kuin lähteä pois. Senkin seitsemän tuskaa oli Paavon nahassa, ja iltapuoli tuntui hänestä niin pitkältä kuin nälkävuosi. Vihdoin sai Paavo koko nuorison salaisuuden niin unhottumaan mielestään, että hän voi äitinsä kanssa iloisesti puhella uudesta katsaveikasta (takista), joka hänelle luvattiin teettää. Kukatiesi olisi hän ollut muistelematta koko salaisuutta, jos ei Mattilan Maija, tuo iloinen hulivili, olisi tullut Niemelään. Tupaan tultuaan astui Maija kohdastaan perämaalle ja meni Annin luo. Tytöt alkoivat keskenään kuiskailla välistä nauraen. Nyt kasvoi Paavon uteliaisuus siihen määrään, ettei hän enää voinut hillitä itseään, vaan mennä töytäisi tyttöjen luo.
— Pysy edempänä, sanoi Anni vakavasti.
— Se on kumma ettei minua mihinkään suvaita, virkkoi Paavo, tunkeusi yhä likemmäksi ja kävi Maijan viereen penkille istumaan.