— Kas tuota veitikkaa, sanoi Mattilan Maija Niemelän Annille osoittaen Paavoa.
— Mitä sinä tänne tulit? Saat mennä kotiin, tiuskaisi Anni Paavolle.
— Antaa pojan olla täällä, eihän hänestä ole kenellekään vastusta, sanoi kasku-Matti.
Samaan lauseeseen yhtyi monta ääntä ja niin pääsi Paavo öitsivieraaksi kuin muutkin. Nyt vasta hän uskalsi silmäillä ympäri tupaa. Isolla pöydällä paloi kaksi kynttilää ja pienellä pöydällä sekä pankonpäässä oli yksi kynttilä kumpaisessakin. Siihen vielä päre pihdissä valoa lisäsi. Peräpenkillä istui toivikki, Niemelän Kaisa, kutoen punaisista ja sinisistä pumpulilangoista kirjavaa rippua. — Rippua (rimpsuja) käytettiin nenäliinan ja pöytäliinan ympärillä sekä pyyhikkeen (käsiliina eli hantuukki) molemmissa päissä. — Hänellä oli sulhasensa Lippolan Juhana rihmojen vaihtajana. Niemelän Anni teki samaten ja Lahtelan Matti vaihtoi hänelle rihmoja. Mattilan Maija iski myöskin rippua ja hänellä oli Niemelän Antti rihmojen vaihtajana. Mäkelän Vappu istui uuninrinnan penkillä pienen pöydän ääressä ja teki nyytinkiä (pitsiä). Hänellä oli iso joukko rihmapalikoita, jotka kalisivat, kun hän niitä sangen nopeasti muutteli paikasta toiseen. — Nyytinkiä käytettiin pääpyyhkeeseen, tyynynpäällisiin ym. — Toiset tytöt neuloivat sukkia puikoilla ja lapasia koukuilla. Kuppari-Maija kirjaili kintaita, nuoremmat keskenkasvuiset tytöt kerivät lankaa ja pojat pitivät heille vyyhtiä.
Kun toivikki sai rippunsa valmiiksi, hän loi peräseinällä erivärisistä langoista palmikkoa, jonka hän kääri letille. Sitten hän otti tekurihangon, jonka haaroihin letti käärittiin ja alkupään hän pani suhakkoon. — Suhakko oli kämmenen levyinen ja noin korttelin pituinen lautapala, jonka molemmat päät oli tehty haarakkaiksi. — Luonnoksessa olivat rihmaiset niidet ja niiden edellä tekuripalikka. Niisiä nostettua pistettiin lankakieppi loimien välitse kuteeksi. Tekuriveitsellä tiivistettiin kudelangat. Mikäli palmikkoa valmistui, sikäli se käärittiin suhakon ympärille. Suhakko pistettiin vyön alle. Sillä tavoin kudottiin myös säärisiteet, viipulavyöt ja muutkin niin hyvin naisten kuin miestenkin vyöt.
Kun rippuja oli kylliksi tehty, niin ommeltiin ne pyyhkeiden (nenäliinain) ympärille. Osaavammat naiset tekivät palmikoiden, tikutteiden ym. terttuja erilaisista langoista.
Sillä aikaa kun toiset tekivät toivikille töitä, pani Puntuksen Ripo-täti korttia taikinapytyn kannella. Kun hän otti kortit taskustaan, hän kysyi kimeällä äänellään:
— Kukas ensin tahtoo panettaa korttia?
— Koska sinulla on kirjat ja kortit, autuuden merkit, niin se olen minä, joka ensiksi tahdon tietää tulevan onneni, sanoi kasku-Matti ja kiiruhti pöydän takaa Ripo-tädin luo.
— Nostapas pakasta sitten, käski Ripo-täti kasku-Mattia.