Matti nosti taas korttipakasta.
— Tässä on sinun ajatuksesi, saneli Ripo-täti ladellen kortteja. Kappas Mattia, kas poikaa vaan: naimisiin on aivinki. Mielitiettynä näyttää olevan eräs valkoverinen tyttö, joka ei näytä aivan kylmä olevankaan Matille. Vaan tuo mustaverinen akka, se ei pidä hyviä aatoksia teidän tuumasta; eipä pidäkään, sanon minä.
— Kahden kauppa, kolmannelle korvapuusti, virkkoi Matti mielihyvin.
— Ja-ah, niin on asia: tuo mustaverinen akka, se kantaa sinusta konttia, sanoi taas Ripo-täti miettiväisenä.
— Kantakoon vain; mies se, joka kontissa kestää, lausui Matti rohkeasti.
— Suunvuoro minulle, tiuskaisi Ripo-täti katsellen kortteja.
— Sen tulet saamaan, vastasi Matti nauraen.
— Niin, se on tuo akanryökäle, joka kujeilee aika lailla, sanoi Ripo-täti toimessaan. Mutta nostapas Matti kolmannen kerran, niin saamme nähdä, kuinka lopulta käy.
Matti nosti kolmannen kerran kortteja ja lausui:
Kun tulis Turusta rutto, amputauti Aunuksesta, tappaisi akat kylästä, koukkuleuat koppajaisi: saisit naastit naidaksensa, koriat kosissa käydä.