Jos minä Pärtty olisin, niin kupparin mä naisin: sattuis kuppari kuolemaan, niin sarvipussit saisin.
Tähän vastasi Pärttyli laulamalla:
Kuppari-Maijan minä naisin, jos ois tulemassa, vaan en mä voi saunass maata sarvien kolinassa.
— Ei tule mitään, et sinä, Mariseni, Pärttylistä sulhasta itsellesi saa, jo nyt sen kuulet, virkkoi Ripo-täti nauraen.
— Lieneehän noita tummaverisiä muuallakin eikä vain Perätalossa, vastasi Maija vähän vihaisesti.
Nyt kuiskasi Mattilan Maija jotain Ripo-tädin korvaan ja meni tuvasta ulos. Ripo-täti meni perästä ja häntä seurasivat kaikki naiset.
Naisten mentyä rehahtivat pojat nauramaan ja Niemelän Antti sanoi:
— Se on oikein omituista: vaikka olisi kuinka vanha tahansa, niin naimisista vain puhuu niin kuin nuokin vanhatpiiat. He varmaan ajattelevat, että vanhassa on vara parempi.
Kasku-Matti, jonka mieli ei ollut tasapainossa, alkoi laulaa:
Vanhan piian vaivattava kapui suureen honkaan, siellä huusi: honko, konko, missä pojat onkaan.