Raatikkoon, raatikkoon vanhat piiat pannaan, venäläiset vetämään ja rämppäkellot kaulaan. Tuonne heidät vietäköön Kyöpelivuoren taa, ettei enää, ettei enää poikia nähdä saa.
Säkkijärven ja Viipurin pitäjäin välillä olevan suuren rämeikön nimi on Raatikko.
— Se oli oivallisesti se, virkkoi Pärttyli, joka näytti ottaneen vähän onkeensa, kun Ripo-täti sanoi häntä vanhanpojan karaksi.
Sitten pojat käskivät pienen Paavon mennä tupaseen kuuntelemaan mitä Ripo-tädillä olisi tytöille sanomista. Paavo kuuli käskyn ja meni kaikessa hiljaisuudessa tupaseen. Siellä oli Ripo-täti täydessä toimessaan kortinpanossa ja tytöt hänen ympärillään. He näyttivät uteliaina kuuntelevan, kun Ripo-täti sanoi:
— Kavata, kavata Maija, jottet hyppää yli aidan!
Tästä arvasi Paavo Mattilan Maijalle korttia pantavan. Maija huomasi
Paavon ja karjaisi:
— Tämä poika pitää ajaa täältä pois. Hän on joko itsestään varustainut tai laitettu tänne salaa kuuntelemaan ja sitten hän haastaa lerettää ympäriinsä, mitä täällä kuulee.
— Sinä et saa virkkaa kenellekään, mitä olet täällä kuullut, muista se, sanoi Paavon sisko ja laittoi hänet ulos tupasesta.
Näin nolosti kun Paavon asiat onnistuivat, niin tuumivat pojat, että tytöiltä pitää kortinpano lakkautettaman. Siksi meni Niemelän Antti porstuaan ja huusi tupasen ovelta:
— Jos kahvia vielä tänä yönä annettaneen, niin se on heti paikalla tuotava pöytään.