— Sontiainenhan se on, vastasi Matti. Lapsella on lapsen arvoitus.
Matti teki arvoituksia yhdelle ja toiselle. Mikä heistä lienee tullut arvatuksi, mikä arvaamatta jäänyt.
Ripo-täti, joka tähän asti oli ääneti kuunnellut Matin arvoituksia, sanoi vihdoin:
— Kyllähän kasku-Matti on paljonkin tietävinään, vaan saammepas nähdä, eiköhän häntä vielä tänä yönä laiteta Huikkolaan.
— Koeta vain, sanoi Matti vankasti.
— Arvaahan ensiksi tämä, sanoi Ripo-täti:
Ennen elänyt järjetönnä, kuollut taudin tappamatta: järjellistä sielua ja ruumista kantaa?
— Sitä en tiedä, vastasi kasku-Matti.
— Mitenkäs sinä tämän selität, kysyi Ripo-täti:
Yksi sinkui siskolaan, toinen täytti tätilään, yöksi yhtehen tulevat?