— En nyt muista sitäkään, vaikka joskus ennen olen itsekin sitä arvoitellut, vastasi Matti ja kaapi korvallistaan.

Kaksi kultaista käköä,
yli orren tappelevat?

arvoitti Ripo-täti kolmannen kerran.

— Lempo sun arvoituksiasi tietäköön, vastasi Matti ja oli totinen kuin aapiskirjan kukko.

— Nyt kävi kasku-Matille lössästi, kun täytyy Huikkolaan mennä, huusi Pärttyli niin kovalla äänellä, että se kuului ympäri tupaa.

Kaikki pysäyttivät työnsä ja tahtoivat tarkoin kuunnella, miten Ripo-täti Huikkolaan ajaa. He olivat aivan hiljaa ja kuuntelivat korvat hörössä, kun Ripo-täti lausui:

Hui, hui, Huikkolaan, Huikkolan koirat haukkumaan! Menkää lapset katsomaan mitä Halli haukkuu, luppakorva lupsuttaa? Sitä Halli haukkuu, luppakorva lupsuttaa: tuolta tulee kasku-Matti. Tyhjä pää, komento kallo, ryysyihinsä rytistynyt, rääsyihinsä rätistynyt. Sill on hiiri hevosena olenkorret ohjaksina, petkele on piiskana, kapusta on korjana, huuhmare on hattuna tikantalja turkkina, kissankorvat kenkinä, jauhokivi sormuksena. Matti tulevi tupahan: Vii, vii, kun vilustaa! Menee kiukaan päälle: Vii, vii, kun vilustaa! Siellä kissa kiukualla, kissa Mattia pakohon, Matti kiipesi ylemmä, hakahtihe hakkulille, hakkuli alas putosi, pankon päälle paukahtavi, Matti hakkulin keralla löysi itsens liioksesta. Siellä silmänsä nokesi, korvat karstahan tulivat: Voi minua poloista poikaa, voi poikaa, polonalaista! Jos olen johonkin tullut: liedelle lihavan ämmän, paksun emännän etehen! Missä silmäni pesisin, karstat poies karistaisin? Mene saunan kotasehen, siel on Tiiston tähevettä, jolla poskes puhdistelet, orrell on oravan häntä, jolla silmäsi sivelet, pyyhit poskes puhtahaksi. Matti tämän tehtyänsä tulevi tupahan tuosta, sanovi sanalla tällä, lausuu tällä lausehella: Paljon olen kulkenunna, kysellyt kyliä myöten, pitkin teitä tiedustellut, vaan en saanut vastausta. Mitä sinä tietä tahdot, mille vaadit vastausta? En mä tiennyt täsmällehen, arvoituksia osannut. Mitä ensin kysyttihin, kysyttihin, mainittihin? Tuota ensin kysyttihin, mainittihin ja pyydettihin: Ennen elänyt järjetönnä, kuollut taudin tappamatta, järjellistä sielua ja ruumista kantaa? Vähän sinä sitten tiedät, ylen vähän ymmärtelet, kun et sä sitäkään tiedä: kenkähän se on. Sitten multa kysyttihin, kysyttiin ja vaadittihin: Yksi sinkui siskolahan, toinen täytti tätilähän, yöksi yhtehen tulevat? Vähän tiedät ja älyät, kun et sä sitäkään tiennyt: nuottahan se on. Vielä multa kysyttihin, kysyttihin, vaadittihin: Kaksi kultaista käköä yli orren tappelevat? Lapsen tieto, naisen muisti, vaan ei parrakkaan urohon, kun et sä sitäkään tiennyt: silmäthän ne ovat. Kiitoksia tiedoistanne, tiedoistanne, neuvoistanne! Vaan olisi minulla nälkä. Saisinko mä syödäkseni, syödäkseni, juodakseni? Uupui muinen musta ruuna, vaipui valkia hevonen; tuoli on raato rauniolla, luukotti kodan perässä, siin on syödä syölähänkin, haukata halunalaisen! Tadevettä tanhualla, lätäkkö läävän takana, siin on juotavaa sinulla säälimättä särppiäkses kuivan kaulan kostukkeeksi, luupalasen painimeksi! Matti jätti muiden syödä, muiden syödä, toisten juoda Huikkolan hyväiset herkut, juomiset sitäi paremmat. Matti läksi matkallensa, kotihinsa kulkemahan. Mitäs nyt Matille kuuluu, kuta hyvää Huikkolahan?

Matti kohennaisin istuvilleen, rykäisi ensin ja sitten vastasi:

Kuulin kummat, näin ihmeet Huikkolassa käydessäni: orava ahoja kynti, hepo hännin puuhun juoksi, hirsi veti, härkä notkui, reki kesti, tie hajosi, kirvehellä keitettihin, kattilalla leikattihin, lammas lattian lakaisi, piiat läävässä makasi, lehmät leipoi taikinata, akat ammui kytkyessä, porsahat pani olutta, emännät sikana röhki, susi survoi, häntä heilui, ukot ulvoi männikössä. Jänis jauhoi, pää järisi, miehet meni pyydyksehen. Pulmukainen puita pilkkoi, pojat lauloi lakkapuissa.

Tämän Huikkolassa käynnin perästä olivat kaikki vähän aikaa ääneti. Pojat näyttivät olevan vähän nyrpeissään, sillä Matin Huikkolassa käynti koski koko sukupuolta ja alensi sen arvoa. Tuosta saivat tytöt vettä myllylleen ja olivat rohkeampia. Saattaakseen seuraa sopusointuun jälleen kertoi kuppari-Maija seuraavan tarinan Köntyksestä: