Päivällistä syödessä puhelivat veljekset kuninkaan tyttären katoamisesta, josta toiset veljet eivät juuri muuta tietäneet kuin sen verran, että hän oli uidessaan kadonnut; mutta neljäs veljes, joka yli muiden ymmärteli, tiesi kertoa: "Kun tuo ihmeen ihana prinsessa oli meressä kylpemässä, niin tuli Ahdin poika, verekäs ja vallaton veden ruhtinas, liki kuninkaan uimahuonetta ja huomattuaan kauniin immen koppoi hänet korjahansa ja vei kerallaan Ahtolaan, vedenalaiseen linnaansa. Nyt on, kuulen ma, kuningas luvannut tyttärensä puolisoksi ynnä puolen valtakuntaansa sille, joka voisi prinsessan pelastaa vetehisen vallasta." "Etköhän sinä, Köntys, joka olet niin tuiki väkevä kuin muinainen vuoren kolkuttaja, voisi mennä kuninkaan tytärtä pelastamaan? Jaksathan sinä koko veden väen voittaa sekä Tursat että Tarsat", sanoi pilkaten vanhin veljes. "Koetelkaahan te ensiksi, jotka olette niin tuiki veiterät, sitten ei hullu valeelle naura, jos minä perästä koettelisin", sanoi vastaan Köntys.
Päivällisen perästä meni kukin taas toimillensa, mutta Köntyksen mieli ei tehnyt kasken kaadantahan, vaan kuninkaan tytärtä pelastaa oli halunsa. Hän meni siis meren rannalle ja sanoi:
Haukan suulla, haukan luilla, haukan harvoilla sanoilla, levehillä leukaluilla tahdon mennä Ahtolaan.
Ja pian hän olikin siellä.
Ahtolassa ei ollut muita kotona kuin Ahdin poika kauniin prinsessan kanssa. Hän koki hyvitellä jos jollakin ihanaa impeä, vaan tätä eivät ilahduta mitkään vetehisen hyvyydet, hän itkee vain itkemistään yhä, niin on hänellä apea olo ja haikama kotiinsa.
Ahdin poika älyttyänsä Köntyksen toimitti Tursaan häntä tappamaan, mutta Köntys puolestaan kutsui mahtisanoillaan suuren ikoisen valaskalan nielemään Tursaan ja ottaen itse kuninkaan tytärtä kädestä hän sanoi:
Haukan suulla, haukan luilla. haukan harvoilla sanoilla, levehillä leukaluilla tahdomme yläilmoille.
Ja tuota pikaa he olivatkin merenrannalla.
Täällä oli väkeä kuin tuhkaa neuvoa pitämässä, miten he saisivat kuninkaan tyttären, tuon rikoisan prinsessan, pelastetuksi, kun Köntys kaikkien ihmeeksi tulla kohisi kuninkaan tyttären keralla vedestä. Katsojain joukossa olivat myöskin Köntyksen kaikki veljet. He eivät tahtoneet silmiään uskoa, kun näkivät Köntyksen tulevan kuninkaan tyttären kanssa merestä käsi kädessä. Köntys meni morsiamensa kanssa suorastaan kuninkaan linnaan, jossa heitä vastaanotettiin niin iloiten, että koko hovin väki riemusta remahteli.
Kuten luvattu oli, siten kävikin. Köntys sai kuninkaan tyttären puolisokseen ja linnassa pidettiin niin komeat häät, ettei voi sanoa suulla eikä kielin kertoella. Siellä istua kökötti Matti Meikäläinenkin kuninkaan rinnalla hääpöydässä niin kuin kuninkaan vävyn isä ainakin.