KAIN. Se totta on, me myöskin elämme —!
LUSIFER. — ja itsessämme työn ja vaivan tuskat tunnemme; myös itsellemme kuuluu palkinto.
KAIN. Niin, niin; tuon melkein unhotin — se paratiisi, jonka itse luomme.
LUSIFER. Juuri se! On työn ja tuskan raskaat retket, vaan myöskin levon rikkaat riemuhetket.
KAIN. On, on — ne täytyy olla! Silloin elon pöytään kaikki kannetaan, min ihmiskäsi irti saa!
LUSIFER. Kaikki! Majat korkenee ja laajenee, katot hohtaa, seinät välkkää, seinäin kohottajat juhlapukein riemuilee —
KAIN. — ja pöydät viljelyksen voittoheelmin notkuilee…
LUSIFER. — ja puun ja pensaan hurmonestein välkkyilee…
KAIN. — ja urhon sielu onnen unelmissa keinuilee!
LUSIFER. Ja vielä yksi — jaloin kaikista!