UKKOS-ILMA.
SILLA polvillaan ja AADA seisoallaan Aabelin ruumiin ääressä. KAIN syrjässä, istuen synkkänä maassa.
SILLA. Untako vai totta? — Nuo kirkkaat tähdet sammuneina, tummina nuo syvät lammet, joiden pinnalla vielä äsken taivaan kirkkahin säde liekitsi. Kalvenneina poskiesi ruusut. Ah sydämeni, sydämeni!
AADA. Sisar kulta, sisar kulta! Voi onnettomuuden päivää. — Vanhemmat?
(Äänettömyys. Nyökäyttää Sillalle merkitsevästi päätään.)
Voi heitä, voi meitä!
(Menee.)
Sillan valitus.
SILLA.
Äsken vasta päivä nousi,
Äsken lintuset liversi;
Nyt jo illan venho sousi,
Äkin lintuni vaikeni —
Ja varjot niin pitkät jo on.