(Katoovat metsään.)
EEVA (viittaa toisella kädellään jäähyväisiksi, toisella peittää kasvonsa nyyhkyttää.)
MIKAEL (astuu esiin kirkkautta välkehtien). Eeva!
EEVA (varjostaa kädellä silmiään). Ah!
MIKAEL. Rauha sinulle — surujen äiti!
EEVA. Tää armo onko mahdollinen — taas Herra meille puhuu?
MIKAEL. Kautta halvan palveljansa.
EEVA. Ah, kirkkauden sanantuoja! Jo viime toivo katosi ja kaikki sumuun peittyi.
MIKAEL. Sumut voivat hälvetä! On yökin usein pimein juuri aamunkoiton edellä.
EEVA. Oi Herra! Ei koskaan meille aamu koita, ellet Sinä meitä tielle ohjaa.