MIKAEL. Jo. — Vielä sana sinulle!
LUSIFER. Oo! Siunaus vai —?
MIKAEL. Se on täytetty! Mik' on nyt täytetty? Sä Luojan perintösäännön ihanan noin aijoit inhan kirouksen kahleeks muuttaa. Miss' on nyt suuri tuumasi? Aabel jälleen haudastaan on nouseva!
LUSIFER (raivostuen). Sen kuulin — ja myös kertasanomalla tajuan!
(Äkkiä itsensä hilliten.)
Hy! Yks pieni laskuvirhe, vai onko muita?
MIKAEL. On lapsi isän kuva — vaan ei vanhempaansa sidottu!
LUSIFER (kylmän uhmaavasti, kädet rinnoilla ristissä) Toinen!
MIKAEL. On nainen himon sytytin ja paula miehen polulla? — Hän miestä horjuvata tuki ja hänen kanssaan korpeen läksi!
LUSIFER (kuin edellä). Kolmas!