MIKAEL. On Kain jo pimeyden valtaan heitetty? — Sä näit: hän läksi taistellen!
LUSIFER (kuin edellä). Neljäs! — Joko loppui?
MIKAEL (ylevästi vaijeten.)
LUSIFER. Hyvä! Ja nyt sana sinulle!
Ensimäinen: Se uusi Aabel! (Karmivan ivallisesti). Ken oisi uskonut tuon ylvään herrasi noin innokkaaksi lammashoidon vaalijaksi — hy, hy!
Toinen: Ei lapsi isään sidottu — (rajusti) siis ei sen uuden Aabelinkaan lapsi!
Kolmas: Nainen korpeen meni. (Pilkallisesti). Totta kai — (hillityn purevasti) myös naarasluontehensa korpeen vei, ja muut' en pyydä!
Neljäs: Kain läksi taistellen! (Ilkkuvan uhkaavasti). Unhotitte että myöskin minä korpeen käyn — ja se on suuri laskuvirhe se!
MIKAEL. Ei Herran tarvis laskuja. Sun tuumas kyllä tunnetaan, vaan —
KAIN palaa, juosten kiihkeästi kentän poikki.