MIKAEL. Kain!
LUSIFER. No —?
(Äänettömyys.)
KAIN (tulee tulikaari kädessään, pysähtyy). Sinuako pelkäisin? Sinutko jättäisin? En! Sä seuraat, toveri ja veli!
(Kavahtaen.)
Toveri ja veli? — Toveri ja veli sittekin!
(Menee.)
LUSIFER (ylhäisen itsetietoisesti). No, Mikael? Se oli vain tuon kurjan virhelaskun jälkimainingeita. Myös voisit herrallesi ilmottaa: se ei ollut minun viime laskelmani!
MIKAEL. Sun laskelmasi, Lusifer parka! Niissä on ja tulee aina olemaan — yks pieni laskuvirhe.
LUSIFER. Kas kuin renki haastaa mahdikkaasti!