AABEL. Synti on elämämme samentanut. Mutta tämä nykyinen elämämmehän onkin vain kuin kupla kiivaasti kiitävän virran pinnalla.
KAIN. Kupla? Ei ikinä; se on itse virta! Me pyristelemme elämänvirran ristipyörteissä. Sieluni on kuin kosken kurimo — kenkään ei vastaa, vain veden pauhu soi ympärillämme!
SILLA. Voi, voi tätä erimielisyyttä ja ristiriitaa, joka repii Eedenin perheen hajalleen! Tämä ei voi päättyä hyvin — ja tiedättekö —?
AADA. Mitä, Silla?
SILLA. Olen nähnyt niin omituisen unen.
AABEL. Unen? Olisiko Jehova vihdoinkin tahtonut sen kautta meille jotakin ilmottaa?
KAIN (hymähtäen). Unen kautta!
AABEL. Miksikäs ei unenkin kautta — Hänen tiensä ovat tutkimattomat.
AADA. Kerro se uni, Silla!
SILLA. Kun voisin, kun osaisin!