LUSIFER (synkästi). Sepä se arvelemaan saa!
(Äänettömyys.)
No, intoanne kyllä tiennen hillitä! (Mietteissään). Tässä päämäärän ja keinon kumma ristiriita on. Se paikallansa että Jehova omissa tekeleissään kostetaan — vaan tekele?
HERJAKIELI. Lie liian mitätön ja halpa näin suurten voimain tuhluulle?
LUSIFER. Vaiti! Tiedä aikasi!
Ihminen — se onhan sekin kysymys. Vihaanko mä häntä? Miksi? Hän luotiin pyytämättään, niinkuin kaikki muut. Kärsimystäkö hälle tahdon? Miksi? Hän onko tehnyt kenellekään vääryyttä?
TÄTI LIERO. Noin jos jatkat, Isä, miten loppu kuuluukaan?
(Äänettömyys.)
LUSIFER. Näin: mä vihaan häntä, jok' on kaiken alkusyy!
Mitä varten luotiin me? Nöyrtymään! Ei, vaan valtaamaan ja kärsimään ja kärsimystä toiminnalla lientämään!