LUSIFER. Tuskin huomattava. Yks tuntomerkki sentään varma lie.
KAIN. Se?
LUSIFER. Että paha aina yhteispyrinnöstä erii.
KAIN. Oh niin — jo muistan kertomuksen langenneesta enkelistä!
LUSIFER (hämmästyy — hillityn ivallisesti). Joo, joo — ja sama henki ilmii ihmisissä.
KAIN. Se oisko mahdollista?
LUSIFER. Jos sentään. Tuo suuri maali vaatii suurta ponnistusta — vaan josp' ei kaikki ponnistakkaan?
KAIN. Mi heitä riivaisi?
LUSIFER. Ken tietää. (Merkitsevästi). Yks karjaa hoitaa, paimentaa, toinen muuten elon tyynipuolta rakastaa.
KAIN. Sekin totta — kukin seuraa luontoaan.