LUSIFER. Tuon liukkaan lipokielen, joka sanoo: älä koske!
KAIN. Hävytöntä! Hän ei sillä mitään tee. Se kuuluu työlle, ihmiskunnalle!
LUSIFER. Erehdys, kas täss' on selitys: se on Jehovan! Vai sinä, julki jumalaton, aijot Luojaa vastaan uhmailla, sen pyhää käsialaa kopeen mieles mukaan muokkailla? Ee-e! Mä vastaan nousen Herran puolesta.
KAIN. Ja hän, hän uskaltaa! Ja vielä mairii Jehovaa!
LUSIFER. Viel' enemmänkin uskaltaa! Hänkin tahtoo vallottaa…
KAIN. Vallottaa —? Mitä?
LUSIFER. Sitä, mi on toisen omaa: peltoja ja vainioita, kodin rauhaa — puolisoita.
KAIN (kiihtyen). Puolisoita —?
LUSIFER. Niin.
KAIN. Piru!