LUSIFER (ilkamoiden). Se läsnä on — vaan sit' ei huomaakkaan: kaikki, näet, käypi hienoin salapyytein vaan. Se tuli kyllä silmäin salaikkunoista heijastaa, vaan ken niin viisas, että silmiin osais kurkistaa. Se siellä hymyy, haastaa, pienin sala-iskuin pilkahtaa, vaan sitte taasen kaikki hurskauden valhevaippaan verhoutuu.
KAIN. Ja tuota pitäis kärsiä?
LUSIFER. Minkä sille voi!
KAIN. Minkä sille voi —?
LUSIFER. Minkä tosiaan? Kun kivi sattuu saralle, niin — se on saralla.
KAIN. Ei! Se tieltä raivataan!
LUSIFER. Vaan hänp' ei kivi olekkaan!
KAIN. Ei, vaan saatana!… Mitä —?
LUSIFER. Vuorella liikkuu jotakin.
KAIN (nousten). Kas kummaa!