(Vuori valaistuu. Sen harjanteella joukko sotilaita polvillaan puolustusasennossa, tulijouset kädessä. Reipas marssin sävel lähenee, komentosanoja, loistava sotilasosasto jouset olalla saapuu liehuvin lipuin vuoren juurelle.)
KAIN. Kuinka uljasta! Mi komeus ja välke — aivan silmä huikenee.
(Huuto: laukaiskaa! Tulisia nuolia lentää räiskyen ja tulta leiskuten molemmin puolin.)
LUSIFER. Kas, kas, punalintuin parvea!
KAIN. Lennä, lintu, lennä! Sin' oot kaikki kaikkialla!
(Huuto: rynnätkää, se kuuluu ihmiskunnalle! Ryntäys vuorelle, melua, puolustajat verisin päin alas, ilma pimenee, keskellä vuorta liehuu punainen lippu ja kuuluu voimakas joukkohuuto voitto, voitto!)
KAIN. Oikein, oikein! Juuri niin. Voitto, voitto! Tulen lipun valta on!
(Näky katoo.)
LUSIFER. Ja maine verraton! Nää tulileikit leimuavat, nää sankarteot uljahat ei koskaan unhoon häivy. Ne ajast' aikaan, suvust' sukuun muistotarinoina kiertelee; niistä äidit pienoisilleen kehdon ääress' kertoilee, ja malmit, kivet muistopatsain kulkijalle kuiskailee.
KAIN. Oi ihanaa, oi ihanaa — olla moinen sankari!