ABITSEBA (lähteen luona). Ei, Hagar! Minä ammennan…
HAGAR. Kuinka sinä olet hyvä, Abitseba … kuinka hyviä te kaikki minulle olette!
ABITSEBA. No, älähän! — Onpa tämä kirkas lähde, Hagar.
HAGAR. Tänäpänä se on entistä kirkkaampi!
ABITSEBA. Ah, minä ymmärrän — sinun mielesi…
HAGAR. Niin, minun mieleni, Abitseba… Niinkuin hopeainen lähde metsän keskellä on minun mieleni tänäpänä…
ABITSEBA. Mutta sano minulle, Hagar! Aavistitko sinä, tiesitkö sinä mitään … että tämän ihmeellisen piti tuleman?
HAGAR. Minä aavistin, Abitseba.
ABITSEBA. Jo Tobissa?
HAGAR. Jo Tobissa minä aavistin, että minun isäni oli kerran tekevä suuren teon. Sillä minun isäni on ihmeellinen mies!