HAGAR. Käy Elieser … minun polkuani…
(Punehtuu äkkiä. Lyhyt äänettömyys.)
SARA (ehättäen). Astu, Elieser, kun Jeftan tytär pyytää! Olethan astunut taistelussakin päämiehesi polkua.
ELIESER (miehekkäästi). Ei, Sara täti! Ainoastaan sankarin jalkoja varten ovat nämä kukkaset.
HAGAR (luo häneen säteilevän katseen). Menkäämme, Elieser…
(Käyvät molemmin puolin kukkapolkua.)
HILKIA (käy vastaan). Ole tevetullut, Elieser! Mitä sanomia tuot meille, nuorukainen?
ELIESER. Jeftan terveiset tuon minä teille, Israelin voittokenttien terveiset!
SARA. Suloiset ovat terveisesi! Mutta missä viipyy Jefta?
ELIESER. Ei viivy hän enää. Juuri vuoren takana hänet sivuutin, rientääkseni sankarin tulosta ilmottamaan.