(Peittää kasvonsa käsillään.)
JEFTA. Kaikki on hajonnut kuin savu ilmaan!
SARA. Voi onnettomuuden päivää!
TOINEN MIZPAN MIES. Voi kohtalon kovuutta!
(Äänettömyys.)
JEFTA. Lapseni! Ei ole minulla teille ainoata lohdutuksen sanaa…
Sallikaa minun kurjan käydä majaan…
(Lähtee murtuneena.)
HAGAR (syleillen). Oi isä, rakkain isä! — Ah, miksi olet kuin vieras minulle…?
JEFTA (kyyneleitä pyyhkien). Lapseni, lapseni…
(Lähtevät eteenpäin. Tytöt itkevät ääneen käydessään.)