ENSIM. VAIMO. Hänen täytyy suostua! Mennään me puhumaan hänen kanssansa — — (Menevät kiireesti majaa kohti.) Kas! Käykää te edellä, me puhumme nuorukaiselle pari sanaa…
TOINEN VAIMO. Oikein, Egla! —
(Käyvät nuorukaisen luo.)
ENSIM. VAIMO. Israelin Jumala sinua siunatkoon, nuorukainen! — Me tiedämme kaikki. Mutta älä seiso enää noin surullisena, kun pelastuksen avain on löydetty!
ELIESER (raskaasti). Turha toivo. Ei taivu Jefta.
ENSIM. VAIMO. Kyllä me hänet taivutamme! Ja ellei hän meistä huoli, niin on koko Israel tuleva häntä taivuttamaan. — Tule, Ahinoam!
(Lähtevät.)
ELIESER. Ei taivuta Jeftaa kukaan!
(Kääntyy synkkänä syrjään.)
ENSIM. VAIMO (pysähtyy, kääntyen äkkiä takaisin). Niinkö sanot, että Jefta ei taipuisi? (Kiihkeästi.) Jos niin käy — minä sanon: jos niin käy, niin eipä muuta, väkevä nuorukainen, kuin tyttösi aasin selkään ja rajan yli toisiin sukukuntiin! Uhratkoon Jefta ja Gilead sitten niin paljon kuin heitä haluttaa!