ELIESER (yhä kiihkeämmin). Hän ei siis lähde Mizpaan…?
HAGAR. Oi ymmärrä, Elieser, minun isäni ahdistus! Kuinka voisi hän astua Jehovan eteen ja sanoa: Herra, sinä kyllä kuulit minun rukoukseni, mutta minä en tahdokaan täyttää lupaustani. Niin kurja ei minun isäni voi koskaan olla!
ELIESER. Ei. Sen olen tietänyt ensi hetkestä.
HAGAR. Ja kuitenkin: kuinka sydämestäni rukoilen että tapahtuisi jotain, että joku ihme meidät pelastaisi…
ELIESER. Se ihme tapahtuu! Sinun toivosi —
HAGAR. Mitä, Elieser…?
ELIESER (Vetää hänet puiden suojaan, puhuen hiljaa kiihkeästi — —).
Sinun toivosi täyttyy, Hagar! — Kuule!
HAGAR (huudahtaen). Herralle annettua lupausta…?!
ELIESER. Me emme ole mitään luvanneet!
HAGAR. Mutta minun isäni…?