ELIESER. On sydämestänsä iloitseva, että me vapautamme hänet tästä julmasta lupauksesta!
HAGAR. Ei ei, Elieser. Et tunne sinä minun isääni!
ELIESER. Minä tunnen: sinun isäsi tekisi samoin!
HAGAR. Minun isäni…?!
ELIESER. Sinun isäsi on mennyt vieraalle maalle, rohkeasti ja pelkäämättä!
HAGAR (hämmentyneenä). Tosi. — (Äänettömyys.) Ei ei! Ei se ollut samaa.
— (Raukeaa puun runkoa vastaan.) Ah, kaikki voima on minusta paennut…
Istukaamme, Elieser!
(Vaipuu ruohopenkille lehtimajan viereen.)
ELIESER. Sinä olet kalpea, Hagar…?
HAGAR. Minäkö…? Oi, ei se mitään. — Katso, Elieser … minä en ymmärrä tätä… Mitä sanoisi Gilead, mitä sanoisi Israel? — — Ja mitä sanoisi Herra, Israelin peljättävä Jumala — oletko sitä ajatellut?
ELIESER. En! En tahdo mitään ajatella, paitsi meidän rakkauttamme!