HAGAR. Mutta rakkaus ilman Jehovan armoa…? — Ah taivasko se noin mustan varjon —
ELIESER (tarttuu hänen käteensä). Niinkö olet hento, urhean Jeftan tytär? — Ai, Hagar! Taivas yritystämme suosii ja kiirehtii yön tuloa.
HAGAR (peittää kasvonsa). Ei ei. Minä pelkään … minä pelkään, Elieser!
— Katso, yhä pimenee —
ELIESER (tarttuu hänen molempiin käsiinsä). Sen parempi! Kun minä kohotan sinut muulini selkään, et pelkää sinä enää!
HAGAR. Ei ei… En uskalla minä, Elieser…
ELIESER (epäluuloisesti). Etkö luota minuun?
HAGAR. Oi luotan, luotan! Mutta katso — ah, en osaa minä selittää…
Katso, jos särkyisi se … se mikä on ollut kaunista ja suloista —
ELIESER. En ymmärrä minä…?
HAGAR (väristen). Oi, en osaa minä sanoa … minä ainoastaan tunnen, niinkuin — — Katso, Elieser … niinkuin jotain minussa … kuuluisi … jo Herralle…
ELIESER (kiivaasti). Ei koskaan! (Tarttuu hänen käsiinsä.) Minulle, ainoastaan minulle kuulut sinä, Jeftan tytär!