Oven takaa kuuluu puheen ääntä, reutomista ja tiukujen helinää. Sisään tunkeutuu Taakankantaja Sätenen koettaessa häntä pidättää.
URMAS
Mitä tämä? Kuka se?
SÄTENE
Taakankantaja … en voinut mitään…
HELJÄ Anna onnettoman tulla.—Minä olen kuullut hänestä, Urmas. Sätene poistuu. Urmas käy korokesillalta alas.
TAAKANKANTAJA Joka on muuten entisellään, paitsi taakassa entisen lisäksi molemmissa päissä riippuvat kahleenkappaleet ja laella pieni vetohihnoilla varustettu vene, läähättää hiljaa taakkansa alla, vilkasee hätäisesti ympäri huonetta, salaperäisen kiihkeästi:
Siis tämä se on se paikka… Kas äänet, äänet!… Kääntyy Urmaaseen:
Ja sinä olet Urmas?
URMAS
Minä… Onko asiata?
TAAKANKANTAJA Häntä kuulematta, sillanteen reunalla seisovaa Heljää osottaen: Ja tuo tuolla on Mertsi!
URMAS Hätkähtää, vaihtaa silmäyksen Heljän kanssa: Ei—Mertsi on kuollut.
TAAKANKANTAJA Varjostaa kädellä silmiään, ihmetellen: Kuinkas minä väärin näin…? Vai on Mertsi kuollut … nauraa outoa naurua.—Astuu sitten Urmaan luo, kiivaan läähättävästi: Taakka, Urmas, taakka? Sinulla sanotaan olevan niin paljon … en ole ennen ennättänyt. Osottaa taakkaansa: Katsos: tunnethan sinä nämät…? Ah, painaa, painaa…