TAAKANKANTAJA Poistuu hiljaa takaperin, nyökäyttää päätään, tiuvut vienosti soivat: Olet väsynyt, Urmas. Näe hyviä unia! Viittaa kädellään: Rauha! Katoo.
URMAS Hymyilee unissaan, kasvoilla vilkas jännitys: Katsokaa, katsokaa! Noin mervit ryntäävät! Kas kuinka orjat hyökkäävät! Jo murtuu, murtuu sortajain rivit! Kohoutuu lepoasennostaan, heilauttaa kättään ja huutaa kovasti: Voitto—voitto—Mervian päivä on noussut!
HELJÄ ja ROUKA Juoksevat kiireisesti sisään ja painavat hänet hiljaa lepoasentoon.
URMAS Innostuneesti: Se oli kuuma ottelu, ystävät! Mutta yksikään ei horjunut, joka mies oli sankari!
ROUKA ja HELJÄ Nyökäyttävät myönnyttäen. Heljä kostuttaa rahilla olevassa kulhossa liinan ja käärii sen Urmaan pään ympäri.
URMAS Kohoaa virkeänä istualleen, koettelee käärettä, hymyilee onnellisena: Se oli liikaa, aivan liikaa! Nyökäyttää Heljälle: Mutta kiitos, kiitos—te Mervian nuoret neitoset! On ihanata puhua seppel päässä, on ihanata puhua Mervian vapauden juhlassa!
Katselee, kädellä silmiään varjostaen, ovelle päin, viittaa riemuisesti: Katsokaa tuota kansanpaljoutta, kaikki kukkulat ja rinteet täynnä! Sellaista juhlaa ei ole ennen Merviassa vietetty. Kas … yhä uusia joukkoja…
Kaukaa kuuluu pitkä, voimakas torventoitotus.
HELJÄ Säpsähtää, katsoo kysyvästi Roukaan.
ROUKA
En ymmärrä… Mitä ihmettä tämä tiennee…?