SÄTENE
Orjatar.—Isäntäni ei ole kotona.
MERTSI Tiedän. Pieni äänettömyys. Minulla on isännällesi viesti—heitän tänne pöydälle—jätä minut hetkiseksi!
SÄTENE
En voi—niin on isäntäni käsky.
MERTSI Neuvottomana: Et voi…?
SÄTENE En. Pienen äänettömyyden jälkeen: Mutta tahdon olla niinkuin minua ei olisi. Kääntyy kiukaaseen päin.
MERTSI Iloisesti liikutettuna: Niin … ole niin!—Mikä onkaan nimesi, tyttö?
SÄTENE
Sätene.
MERTSI
Sätene! Isäntäsi antama?
SÄTENE Loistavin silmin: Isäntäni!
MERTSI Nousee sillanteelle ja pysähtyy pöydän päähän. Ottaa povestaan pienen hopealangoilla somistetun tuohilippaan, jonka ympäriltä irrottaa silkkisen siteen. Laskee lippaan pöydälle, side kädessä tuskaisena: Kuinka vaikeata, kun hetki lähenee… Nojaa pöydän päässä olevan istuimen käsinojaan, hämmästyy: Tämä on hänen paikkansa…? Heltyen: Niin, tässä hän istuu… Ja tuolla on… Menee lapsellisen innostuneena pöydän taa, istuutuu rahille: Näin…? Ei, lähempänä! _Siirtyy, hymyilee, nyökäyttää päätään—niinkuin istuisi toisen kanssa pöydässä.