Ihminen, jolla on tavallista suurempi pää tahi tavallista pitemmät kädet, tekee meihin epämiellyttävän vaikutuksen, s.o. loukkaa luontaista kauneudenaistiamme. Kauneuden ensi ehto siis on että eri osain tulee olla kokoonsa nähden keskenään suhteellisia.
Pöytä, jonka yksi jalka on suora, toinen käyrä, yksi kulmikas, toinen pyöreä, vaikuttaa kauneudenaistiamme loukkaavasti, sitä enemmän mitä erilaisempia toisiaan vastaavat osat ovat. Vaaditaan siis että eri osain tulee olla muotoonsa nähden sopusointuisia keskenään.
Mutta olkootpa eri osat kuinka sopusuhtaisia tahansa, ei niistä synny kaunista kokonaisuutta, jos ne sattuvat väärille paikoille. Ajatellaanpa vaan millaisen muodollisen hämmennyksen synnyttää esim. niinkin pieni hairahdus, kuin että jonkun esineen erilaatuiset koristeet joutuvat vaihdoksiin, toisiin paikkoihin kuin ne on tarkoitettu. Kolmas kauneuden ehto siis on että kukin osa saa oikean, luonnollisen paikkansa kokonaisuudessa.
Vaan eipä vielä tälläkään ehyt kokonaisuus ole taattu. Esine, jonka eri osat eivät liity läheisesti toisiinsa, on ruma ja ehyttä kokonaisuutta vailla. Eri osain tarkka, elimellinen toisiinsa liittyminen on siis kauneuden neljäs pääehto.
Muodollisella kauneudella on vielä muitakin ehtoja, riippuen siitä minkälaatuisista muodoista on kysymys. Edellämainitut neljä ovat ne, joista etupäässä riippuu kirjallisten esitysten muodollinen kauneus.
Mikä on sisällökästä?
Tähän kysymykseen saattaa sommitella pitkiä selityksiä, mutta siihen saattaa vastata aivan lyhyestikin. Sokrates sanoi: »ainoastaan se on kaunista, mikä on tarkoituksenmukaista», s.o. esineen todellinen kauneus, sisällyksen kauneus riippuu sen tarkoituksenmukaisuudesta.
Saamme siis ohjeen: sisällyksen arvo riippuu siitä, missä määrin esine, työ ja teko vastaa sille ajateltua käytäntöä eli tarkoitusta.
Onko muodolla ja sisällyksellä mitään keskinäistä yhteyttä vai ovatko ne toisistaan riippumattomia?
Ajatellaanpa että joku laittaa itselleen vaatekaapin, jonka ulkopiirteet ja värit ovat mitä sirointa vaatekaapin kuosia. Siinä on siis muotoa. Sisältä hän varustaa sen tiheään asetetuilla hyllyillä kirjakaapin tapaan. Siinä on siis sisällystäkin. Mutta se on aivan epäkäytännöllinen vaatekaapiksi, sillä sen sisällys ei ole sopusoinnussa muodon kanssa.