Rakas Äiti!
Terveisiä täältä pääkaupungista kaikilta ja hyvää voimista toivotan Teille, hyvä Äiti, ja pyydän ettette unohtaisi minua, vaan antaisitte Latolan Ellin kirjoittaa muutaman rivin voimisistanne ja kotipuolen kuulumisista. Tiedättekös, kun täällä on semmoiset kansanopistokurssit, joissa oppineet miehet ja naiset puhuvat opettavaista ja hyödyllistä, ja väliin lauletaan. Sitte täällä on kelkkamäki, laitettu jäälle puutelineitten avulla, ja siellä lasketaan ja se maksaa 5 penniä kerta. Ja toverit ovat kunnon tyttöjä, keittäjä on vähän hienonlainen ja pitää hiuksensa päälaella kuin herrasväki. Olen ollut teaatterissakin ja siellä vasta ihmeitä näkee, yksikin piika hoasteli ihan sitä meijän puolen puhheen tyylii. Ja kaikki siellä näytetään niinkuin olisi tapahtunut. Emäntä on oikein semmoinen ihminen, että niitä saa etsimällä etsiä. Se pitää hyvän järjestyksen, niin että jokainen tietää tehtävänsä. Sitte meillä on vielä iltakurssit, joissa opetetaan laskemaan ja kirjoittamaan. Keittäjä tuhraa hajuvettä vaatteisiinsa ja käy mielellään ulkona promeneeraamassa, kun vaan saa aikaa. Olen usein maatapannessani Teitä muistanut, jotta kuinkahan siellä Kaatamossakin jaksetaan. Ja meitä on neljä tyttöä samassa paikassa: keittäjä, keittäjän apulainen, lapsenhoitaja ja minä, joka olen sisäkkö. Mutta kyllä keittäjäkin on pohjaltaan hyvä tyttö. Ja akateemiassa on hirmuinen valaskalan luuranko, ainakin 20 syltä pitkä. Herra on myös ystävällinen ja puhutteleekin niin kauniisti, että oikein hyvältä tuntuu. Täällä on paljon tyttöjä huonoilla jäljillä. Mutta professorit ja muut korkeasti oppineet sanovat että mekin olemme yhtä hyviä isänmaan lapsia kuin kaikki muut, ettemme me ole vaan piikoja ja »piikoja». Ja herra on pankin virkamies. Tiedättekös kun tapasin Aholan Tanun kelkkamäessä, ja se on nyt aliupseeri ja voisi olla vaikka rovastin nimipäivillä, niin on kohtelias ja pulska, että minäkin olen ollut hänen seurassaan. Eikä täällä rouva räiski ja roiski niinkuin nimismiehen rouva siellä kotona, vaikka on piikoja yhtä paljon kuin nimismiehessä ja pappilassa yhteensä. En ole Teille kirjoittanut, vaikka on jo kulunut kaksi kuukautta kun läksin kotoa, joka oli minulta hyvin pahasti tehty. Tiedättekös millä jäljillä se Mäkelän Tiina on sieltä Valtimon kulmalta, jonka hyvin tunnette, minä näin sen kerran kadulla humalassa. Niin että kyllä täällä niin hyvää huolta pidetään kaikista, ettei olisi voinut arvatakkaan. Ja on niin hauska olla oppineitten ja viisasten ihmisten seurassa. Ei ole ihmekään että olette ollut huolissanne, kun aina niin hellästi seuraatte lastenne askeleita. Kyllä paikka on harvinaisen hyvä ja kyllä täällä on nuorella tytöllä niin paljon viettelyksiä ja täällä on niin paljon huvituksia. Ja kansanopistokursseissa keskustellaan kuinka tulee säästää palkat oman kodin perustamista varten ja vanhanpäivän varaksi. Vaan meidän rouva tietääkin kaikki, lakanasta parsineulaan asti. Ja täällä täytyy tietää kenen kanssa seurustelee. Sanoitte kotoa lähteissäni: »pidä, lapseni, Jumala silmäisi edessä!» En ole sitä unhottanutkaan, vaan päivä päivältä yhä paremmin oppinut ymmärtämään hyvien neuvojenne arvon. Mutta kyllä se valaskala oli niin suuri, ettei oikein uskoisikaan, sen vatsaan mahtuisi vaikka kymmenen Joonasta. Eikä nyt muuta kuin hyvästi vaan ja terveisiä kaikille ja voikaa hyvin.
Oma tyttärenne
Aliina.
Hyvin järjestetty, suunnitelman mukaan laadittu esitys.
Helsingissä 25 p. jouluk. 1899.
Rakas Äiti!
Niinkuin muistatte, Äiti rakas, lapasin kotoa lähteissäni Teille piakkoin kirjoittaa. Kohta on kuitenkin kulunut jo kaksi kuukautta ja nyt vasta tartun kynään Teitä tervehtääkseni ja ilmoittaakseni voinnistani. Tämä laiminlyönti on ollut, minun puoleltani hyvin pahasti tehty, sillä tuntien huolehtivan luonteenne ja sen hellyyden, millä aina olette lastenne askeleita seurannut, arvaan että olette minunkin suhteeni ollut hyvin huolissanne. Eikä ihme: yksinkertainen maalaistyttö Savon sydämestä lähtee outoihin oloihin, maailmankaupungin hyörinään ja pyörinään äidin vaalivan silmän alta.
Mutta sitä voin heti Teille vakuuttaa, rakas Äiti, ettei ole mitään huolen syytä. Kaikki on mennyt paremmin kuin siellä kotona osasimme aavistaakaan.
Mitä ensinnäkin palveluspaikkaani tulee, on se aivan harvinaisia. Herra on erittäin hyvä ja ystävällinen mies, puhuttelee aina niin kauniisti, jotta oikein hyvältä tuntuu. Hän on pankin virkamies ja on virkatoimissaan suurimman osan päivästä.