»Näittekö, näittekö? Kyllä se tiesi millainen orit kuohuissa kestää!»
Pölkky kiitää, solakka vartalo kaartuu vasempaan, keksi ilmassa keinuelee.
»Mutta mitä se meinaa, kun ei aijo kiveä kiertää?»
Vartalo jännittyy, keksi jäykistyy keinumattomaksi, silmä tähtää tulisesti salakiven pyörteisiin, polvet hiljaa notkistuvat.
Tärskähdys ja notkea hyppy ilmaan. Raskas puu ponnahtaa kyynärän verran takaisin ja nuorukainen putoo sen selkään—kuin permannolle, ja seisoo kuin permannolla.
»Sillälailla, sillälailla! Sepä komeljantti! Ei ole ennen sellaista nähty!»
Taas eteenpäin. Kolme ripeätä, voimakasta keksinvetäsyä—pölkky sivuuttaa hipoomatta saman kiven, johon sinipaitainen sortui.
»Jo laskee, jo laskee kuin poika!» Sillalla alkaa käydä yleinen äänen sorina.
Vauhti kiihtyy, kaunis vartalo kaartuelee. Sysäys syrjästä, hän tanssii kuin vietereillä.
Taas ylävartalo jännittyy, keksi lakkaa keinumasta ja polvet lyykistyvät syvään—päät sillalla kurottuvat.