Pölkky on ponnahtanut pari syltä kossasta keski väylälle ja värisee pitkin pituuttaan kuin pyörryttävän iskun saanut. Sitte jo kallioväylä alkaa imeä.
Vahtimiehet seisovat patsaina, silmät selällään. Yksi alkaa huutaa, toinen tarttuu päähänsä ja alkaa hänkin huutaa.
Vanha silta sätkähtää.
»Herra Jumala, nyt ei se pääsekkään kossalle!»
Kuka huutaa, ken syöksähtää eteenpäin, kuka kiveksi paikkaansa jähmettyy—törmillä seisojat alkavat juosta alaspäin.
Nuorukainen vilkasee vielä kerran Äkeänlinnan kossalle. Keksi heilahtaa, päättävä ympäripyörähdys, mies juoksee nopeasti latvaanpäin ja alkaa kiivaasti väylän poikki yläviistoon soutaa.
»Nyt se aikoo vastakkaiselle kossalle!»
»Ei se sinne pääse, eikä siellä ole edes yhtään miestä!»
»Voi voi, kyllä se nyt menee Eevanpyörteeseen!»
Kahdenkamppailua! Nuorukainen latvaa rantaanpäin kiistää, kallioväylä tyveä yhä kiihkeämmin alaspäin—nyt jo pölkyn pään vaahtoavaan kitaansa tempaa.