»Pelkäisitkö sinä häntä?» kysyi tyttö terävästi, katsoen häntä suoraan silmiin.
»En pelkäisi, mutta jos hän ajaisi minut pilkaten ulos?»
»Ja jos se pelko olisi esteenä», sanoi tyttö painokkaasti, »niin olisi parasta ettet menisikään. Sillä kumpaako sinä silloin enemmän rakastaisit, itseäsikö vai sitä, jota luulet rakastavasi?»
Nuorukainen tuskin kesti hänen katsettaan.
»Mutta jos minä pelkäisin sinun tähtesi?» sanoi hän miltei lämpimästi.
»Sitä sinun ei tarvitse, sillä minä luotan ettet sinä tee mitään, ennenkun olet täysin varma itsestäsi. Ja jos sinä kerran siitä olet varma, ei sinun myöskään tarvitse minun tähteni mitään pelätä.»
Nuorukainen katseli häntä ihmetellen ja ihastellen.
»Kuinka kummallinen tyttö sinä Kyllikki olet!» huudahti hän. »Nyt vasta minä alan sinua ymmärtää. Sinä et ole ollut semmoinen kuin minä toivoin, mutta sinä olet enemmän kuin minä toivoin… Kyllä minä tiedän mitä tämä on sinulle maksanut, enkä minä ole sitä koskaan unohtava.»
Mutta sitte hän tuli taasen alakuloiseksi ja tuskaiseksi.
»Niin, kyllä minä nyt sinun tiedän», sanoi hän miltei valittaen.
»Mutta kun en minä tiedä itseäni!»