Hän kapsahti kuin raketti ylös, ja nyt uudelleen peräkanaa kentän poikki.
Ahvenhartiainen laidallaan teki toivottomia kaarroksia.
»Älä suotta pälyilekkään!» huudettiin hänelle. »Kyllä se sen nyt vie.»
Ahvenhartiainen pysähtyi ja jäi levollisena odottamaan.
Mutta kentän toisella laidalla oli kiista kiihkeimmillään. Olavi oli yhä lähentynyt ja päätti itsekseen: nyt minä sinut otan, kaarratpa ylös- tai alaspäin!
Tyttö huomasi vaaran ja kaarsi alaspäin. Mutta kääntyessä irtausi ulomman jalan kenkä ja lensi korkeassa kaaressa ilmaan.
Kisakentältä remahti raikuva riemuhuuto.
Tyttö pysähtyi neuvottomana. Olavi unohti takaa-ajon ja katsoi vain kenkään. Juoksi sitte äkkiä muutamia askeleita ja otti putoavan kengän koppina ilmasta.
Uusi, entistä valtavampi riemuhuuto kisapaikalta.
»Se se oli! Sillälailla, sillälailla!»