EMÄNTÄ:
Sepä kovin hauska tarina. — Jos oikein arvaan, ukkoseni, lienee poikain tarkoitus lopettaa tarinansa sitten, että sinä saat komean puhemiespaidan. — Eikö niin?
TOINEN POIKA:
Eipä sinne päinkään, hyvä emäntä! Ne ruusut ovat liian lähellä lähteäksemme niitä oppaan kera etsimään, niin lähellä ettemme oikein tiedä miten lähellä lienevätkään. Nähkääs: (laulavat):
Laulu n:o 5. sävel n:o 5.
(Yhdessä):
Ne ruusut täällä kasvavat
Tään sinisalon laidassa,
Yks’ isän silmäteränä,
Yks’ äidin helmenä.
Siis kuule kulta emäntä
Ja sinä oiva isäntä:
Me ruusuja nyt pyydämme,
Niit’ ette kieltäne?
(Ensim. poika):
Mä ruusun pyydän punaisen
(Toinen poika):
Ja minä hennon valkoisen,
(Yhdessä):
Ne rinnan täällä kukoisti,
Ois rinnan vastaki.
(Yhdessä):
On maja meidän matala,
Vain torppa metsän takana,
Mutt’ ahkeruus siell’ asustaa
Ja onnen rakentaa.