SIMSON (väistäen). Sankariksi syntynyt sanoo minun kansani väkevistänsä. — Nouse Simson! sanoivat he. Dan on antava viisituhatta miekanvetävätä, idänpuolelta Jordania tulevat karjanpaimenet keihäinensä. Totisesti sanoin minä, minä nousen!
DELILA. Sitten…? — Istu, Simson, minun luokseni.
SIMSON. Sitten he laittoivat minulle pidot. Mutta kun juhla oli ylimmillänsä, sanoin minä: kuulkaa minua, Danin miehet! Minä en rakasta verenvuodatusta. Sallikaa minä ensin käyn Askalonin ruhtinaan tykö —
DELILA. Niinkö…?
SIMSON. — Ja sanon hänelle: näin on asia, tehkäämme luja liitto asuaksemme kukin rajaimme piirissä. Ellei se teille kelpaa, kolmen päivän päästä minä teidät lyön niinkuin akanat tuuleen!
DELILA. Ah! — Mitä sanoivat he?
SIMSON. Toiset sanoivat: ei kelpaa; toiset: Mene! Minä sanoin: minä menen, ja neljän päivän päästä minä palaan teidän tykönne, ja joko minulla on liiton taulu mukanani, taikka on minun miekkani vedetty.
DELILA. Sitten? — Sinun salaisuutesi, Simson?
SIMSON. Minun salaisuuteni?! Sen sinä juuri kuulit. Minun tehtäväni salaisuuden ja minun rakkauteni hulluuden.
DELILA. Eikö ole sinulla mitään tähän lisättävää, Simson?