SIMSON. Katso: hedelmätön oli minun äitini ja koko minun isäni huone katsoi häntä ylön. Ja kun oli kulunut kymmenen vuotta, sanoivat he isälleni: Hylkää hänet, ei voi hän antaa sinulle perillistä. Mutta minun äitini rukoili: odota vielä vuosi taikka kaksi. Minun isäni sanoi: Minä odotan —
DELILA (jännittyen). Mitä tapahtui sitten äidillesi?
SIMSON. Sitten minun äitini nousi ja sanoi minun isälleni: Satuloitse minulle aasi, mutta älä kysy sen enempää. Ja hän otti ainoastaan vähän paahdettuja tähkiä ja pienen leilin vettä mukaansa sanoen: ennenkuin minä olen nämä loppuun kuluttanut, minä palaan sinun tykösi, taikka en minä palaa ensinkään!
DELILA (hurmautuneena). Minä rakastan sinun äitiäsi niiden sanojen tähden! — Minne läksi hän?
SIMSON. Ekronin pyhään ennuspaikkaan kulki minun äitini tie. Ja kun hän neljäntenä päivänä näki jumalan tammen edessänsä, niin hän lankesi maahan ja sytytti polttouhrin. Ja kun hän nosti silmänsä: katso polttouhrin liekissä näkyi enkeli —
DELILA. Näkikö sinun äitisi enkelin?!
SIMSON. Jehovan enkelin, joka sanoi: sinun toivomuksesi on täyttyvä,
Manoan emäntä, ja Danin toivomukset sinun omien toivomustesi kanssa.
Silloin minun äitini valtasi vavistus —
DELILA (kiirehtien). Sitten? Mitä vielä sanoi enkeli?
SIMSON. Ei sanonut hän sen enempää, sillä minun äitini ymmärsi siitä kaikki. Ja kun hän taas uskalsi nostaa silmänsä, oli enkeli kadonnut, mutta minun äitini teki — —
(Vaikenee äkkiä.)