(Orjatar avaa taemman sivuoven. Viisi vanhaa miestä astuu sisään.
Kumartavat.)
SIMSON (kiivaasti). Mitä tahdotte?
ENSIMÄINEN DANIN MIES (kumartuen). Israelin jumalan rauha! Anna meille — —
SIMSON (katkaisten). Asianne!
ENSIMÄINEN DANIN MIES (rauhallisesti). Tämä on palvelijaisi asia. Näin sanoi Simson lähtiessänsä: neljän päivän päästä minä palaan, ja joko minulla on liiton taulu mukanani taikka —
SIMSON (kiihtyen). Entä sitten…?
ENSIMÄINEN DANIN MIES. Katso: kahdeksan päivää on siitä kulunut —
SIMSON. Entä sitten?!
ENSIMÄINEN DANIN MIES. Entä sitten?! (Värähtäen). Onko Israelin ahdistus Simsonille unennäköä? Eivätkö nisuvainiomme ole juuri leikatut, mutta Filistean kylissä käy suhina niinkuin metsäsirkkain joukossa ennenkuin he lentoon lähtevät.
SIMSON (ivaten). Neljäkymmentä ajastaikaa ovat teidän miekkanne ruostuneet huotrissansa. Jos teillä nyt on senkaltainen kiire, niin astukoon joukostanne se, joka tuntee itsensä kutsutuksi, ja johtakoon! En kadehdi minä hänen sankaritekojansa! (Kääntyy poispäin). Menkää!