ENSIMÄINEN DANIN MIES (katsahtaa kysyvästi toisiin).
TOINEN DANIN MIES. Täällä on myös Asserista ja Naftalista miehiä, ja vuorilaidunten miehiä Jordanin tuoltapuolen!
SIMSON (ivallisesti). No, mikä vuorilla on hätänä?
JORDANIN MIES (hillitsee itsensä. Painavasti). Tämä on meidän hätämme: idän pojat hiovat taas miekkojansa!
NAFTALIN MIES. Ja tämä on meidän rukouksemme Asserin ja Naftalin rajoilta: niinkuin maamies odottaa talvisadetta, joka mullan kostuttaa ja elävänveden lähteet kuohuttaa, niin odotamme me sinun nousuasi, Danin väkevä!
SIMSON (kiihtyen). Ja sen todistukseksi te juoksette minun jälessäni niinkuin karanneen vohlan jälessä!
ENSIMÄINEN DANIN MIES. Älä kiivastu, Simson! Israelin ahdistus on moninaisempi kuin luulet. (Syvästi liikutettuna). Kuule. Astarten huoruus tunkeutuu niinkuin rutto kansasi keskuuteen! Herran kansa kuihtuu, ei ole hän koskaan Kaanaata hallitseva. Israel kuihtuu…
TOINEN DANIN MIES. Israel kuihtuu…
MUUT. Israel kuihtuu…
ENSIMÄINEN DANIN MIES. Herran valittu kansa kuihtuu, Simson! Vaimot olivat isäimme ilo ja monet lapset heidän väkevyytensä pakanain keskellä. Katso ja kuule! Mizpaan on pystytetty porttojumalattaren patsas. Sinne juoksevat kansasi nuoret miehet heidän himotanssejaan katsomaan, ja hänen neitseensä heidän lantionväännöksiään oppimaan; siellä uhraavat he itsensä Filistean rutolle, joka syöpi Israelin niinkuin kalutun luun!