SIMSON (kohottaa hiukan päätään).
DELILA (epätoivon kiihkolla). Kuin syvien, ihanien vetten päällä … kuin syvien ihanien vetten päällä … vetten päällä… (Odottaa hengitystään pidättäen, ainoastaan hiljaa kädellään hiuksia hyväillen. Kuulee jotain ja huomaa Ylipapin kiihtyneet kasvot oven raossa. Suurimmassa jännityksessä: Pois, pois, pois!) Kuin syvien, ihanien vetten päällä — — Joko sinä nukut, Danin sankari? (Ei kuulu vastausta. Kumartuu ottaen keritsimet.) Kuin syvien, ihanien vetten päällä… (Katselee Simsonia ja hänen hiuksiaan). Se ihmeellinen hetki on tullut!… Vihaan niitä … rakastan niitä … vihaan … rakastan … vihaan… Minä voin ne sinulta riistää … minä voin ne sinulle lahjottaa… (Äänettömyys). Tahtoisin … ensin riistää … sitten lahjottaa… (Kietoo toisen kätensä hiuksiin ja avaa keritsimet). Minun sormiani polttaa … minun sieluani polttaa… (Kuin rukoillen) En tahdo minä sinulle mitään pahaa! En tee minä sinulle mitään pahaa! (Työntää hiljaa keritsimet). Tahdon ainoastaan tuntea kuinka minun keritsimeni tunkeutuvat tuohon pyhään! Kuinka ne katkaisevat sen salaperäisyyden, joka sinua ympäröi!
(Epäröi silmänräpäyksen, leikkaa sitten kalmankalpeana kolmessa otteessa, puristaen silmänsä kiinni, kun keritsinten ääni halkaisee hiljaisuuden. Sen tehtyä keritsimet vaipuvat lattiaan, hän raukeaa herpaantuneena lepäämään, puristaen suonenvetoisesti hiuksia kädessään ja painaen huulensa niitä vasten. — Pitkä äänettömyys.)
YLIPAPPI (katsoo ovesta ja kuiskaa jotakin, mutta kun ei Delila kuule mitään, niin hän hiipii usean väkevän miehen seuraamana sisään. Miehille, kuiskaten). Jotakin on tapahtunut. Nyt rynnätkää hänen päällensä rohkeasti, hän on meidän!
DELILA (herää askelten äänestä, näkee filistealaiset, hämmästyy ja herättää nopeasti Simsonin). Filistealaiset sinun päällesi, Simson!
SIMSON (herää, näkee filistealaiset ja naurahtaa ivallisesti). Filistean hiiret, hah hah hah!
(Syöksähtää kuin myrskypilvi filistealaisia kohti, jolloin he peräytyvät kauhistuneina ovelle. Mutta samana hetkenä hänen ruumiinsa läpi käy ankara puistatus, hän tarttuu äkkiä päähänsä, tuntee itsensä tyhjäksi ja alastomaksi ja kääntyy hämmästyneenä Delilaan päin, joka on ponnahtanut ylös ja seisoo hiukset kädessään, — Simsonin kädet vaipuvat — hänen päänsä painuu raskaasti rinnoille.)
YLIPAPPI. Astarten nimessä, Filistean nimessä — karatkaa hänen päällensä!
DELILA (hämmentyneenä). Filistealaiset sinun päällesi, Simson! Lyö — iske — surmaa!
(Simson seisoo kuin kivettynyt. Filistealaiset hyökkäävät
riemuiten häneen käsiksi ja sitovat hänen kätensä selän taakse.)