SIMSON. Niinpä salli minun nyt levätä — en pyydä minä muuta.
(Painaa raskaasti päänsä hänen syliinsä.)
DELILA (jonka äkkiä tulee vaikea olla). Pahastuitko sinä minuun, Simson?
(Hyväillen.) Ah, anna se minulle anteeksi!
SIMSON. Mistä syystä minä olisin pahastunut. (Kietoo käsivarren hänen ympärilleen). Ainoastaan salli minun nyt levätä…
DELILA (rajusti hyväillen). Lepää, Simson, lepää minun sylissäni. (Äänettömyys, itsekseen). Sinun hiuksesi … sinun ihanat hiuksesi! Kuinka ihmeelliset ne ovatkaan! Viljavat kuin keritsemätön lauma vuoren rinteellä… Mustat ja salaperäiset kuin yö… Raskaat kuin syksyn rypäleet… Kuinka en minä heti arvannut, vaikka ne ovat ensi hetkestä vetäneet minua kuin lumous? (Kohottaa niitä). Ah! Ihanina ja kuumina hajoavat ne minun kasvoilleni ja rinnoilleni. Kuin tulta hengitän minä niiden kuumaa tuoksua. (Hyväilee, suutelee, syleilee niitä). Ja nämä, sinun ylpeytesi, sinun voimasi ja kukoistuksesi ovat nyt — — (Säpsähtää. Kallistuu Simsonia puoleen.) Nukutko sinä jo, Danin sankari?
SIMSON. En nuku, en valvo — niinkuin haaksi keinuu minun sieluni syvien vetten päällä.
DELILA (hiljaa). Syvien, ihanien vetten päällä. Nuku, Simson, nuku minun rinnoillani — kuin syvien, ihanien vetten päällä… (Ylipappi kurkistaa taas ovesta, mutta vetäytyy takaisin heti nähdessään Delilan kiusautuneen ilmeen. Delila käy levottomaksi, katsellen tuskaisena ympärilleen. Painaa toisella kädellään Simsonia hiljaa poveansa vasten samalla kurottaen pöytää kohti.) Kuin syvien, ihanien vetten päällä… (Katselee etsien, huomaa pöydällä keritsimet, ojentaa kiihkeästi kätensä, mutta kavahtaa äkkiä). Ei! ei! En koskaan … sellaista… (Äänettömyys). Ja kuitenkin — minun sormiani polttaa — minun sieluani polttaa — — (Kurottuu uudelleen ja huomaa pöydän reunalla punaisen nauhan). Minä tahdon ne kaunistaa! Minä tahdon ne vangita! Tällä purppuranpunaisella siteellä! (Sitoo nauhalla. Kaksimielisen iloisesti.) Kaksinkertaisesti ihanat ovat ne nyt, sinun yömustat laumasi — — (Hätkähtää). Joko sinä nukut, Simson…?
SIMSON. Kuin kaukaisen soiton hyminän kuulin minä vielä äsken sinun äänesi… Miksi et soita minulle enää, Delila…?
DELILA (kuin laulaen). Nuku, Danin sankari, nuku … kuin syvien, ihanien vetten päällä… (Taas levottomana kuiskaten). Minun sormiani polttaa — minun sieluani polttaa — (Kurottuu pöytää kohti). Minä tahdon teidät käteeni — minä tahdon tuntea sen tunnon, että sinä olet minun vallassani — (Uinutellen). Kuin syvien, ihanien vetten päällä…
(Tapaa keritsimet, mutta pudottaa ne jännityksessä lattialle.)