YLIPAPPI. Ymmärrän, sinä Astarten siunattu… (Kumartaa nöyrästi, mutta pysähtyy oven luona, kiihkeä välke silmissään.) Oli minulla vielä muutakin, ruhtinattareni!
DELILA. Muutakin…?
YLIPAPPI (nostaa salaperäisesti kätensä). Tänä yönä se on tapahtuva, tyttäreni! Olen kysynyt jumalattarelta, jumalatar on vastannut —
DELILA. Mitä?!
YLIPAPPI (yhä salaperäisemmin). Olen uhrannut ennus-uhrin puolestasi. Uhri suitsi … papit rukoilivat… Sanoin. kansani tuskan ja toivon nimessä, jos se on tänä yönä täyttyvä, nouskoon hymy ihanille huulillesi. Vedin ennusvaatteen kasvoiltani, katso: jumalatar hymyili —
DELILA. Onko se mahdollista?
YLIPAPPI. Jumalatar on hymyillyt! Tänä yönä Israel syöstään takaisin korpiinsa! Tänä yönä Filistea kohoaa Kaanaan valtiaaksi! Tänä yönä Astarte nousee Dagonin istuimelle! (Huomaa levottomuutta Delilan kasvoilla.) Anteeksi, tyttäreni! Käy loppuun saattamaan sankaritekosi, josta maine on vierivä vetten yli Egyptiin, virtoja myöten Eufratin maille, josta —
DELILA. Kyllin! (Ankarasti.) Älköön kukaan häiritkö minua tämän enempi.
YLIPAPPI. Suutelen vaippasi lievettä, sinä Filistean ylpeys!
(Menee.)