VANGIT. On. — Täysi on.
PÄÄMIES. Kyllä, Israelin rakkarit, kyllä teidät tunnen! (Rupeaa tarkastelemaan, huomaa Simsonin). Kas niin, niin sitä pitää! Annanpa, Dagon avita, sinulle huomenna sellaisen vakkasen, että tiedät mitä makaileminen maksaa!
NELJÄS MIES. Ah, herrani! Kahden miehen määrä on jo hänellä. Kuin hullu reutoo hän saadakseen loppuun, kunnes uupuu kivelleen.
PÄÄMIES. Olkoon huomisesta kolmen! — Ja sinulle, veikkoseni, viisi omeria lisää — ettäs ymmärtäisit kuinka päämiestä on puhuteltava!
NELJÄS MIES. Oi Herra Israelin jumala!
PÄÄMIES (herättää Simsonin, tyrkäten häntä ivallisesti ruoskallaan).
Olisi jo aika nousta!
SIMSON (havahtuu, hapuilee unenhorteissa käsillään eteensä ja kohottelee kuin aukireväistäkseen polttoarpisten silmiensä luomia).
PÄÄMIES (kumartaa). Hyvää huomenta, Danin sankari!
FILISTEALAINEN VANKI (purskahtaa nauramaan. Israelilaiset heiluttelevat voivotellen päitään).
PÄÄMIES. Joo joo! Oikeastaan minä ajattelin antaa tuolle sinun unitaudillesi hiukan rohtoja — ymmärrätkös? Mutta muistanpa tässä muuta… Kuules, sinä Danin sankari! Minulle on kerrottu, että sinä olet aika mestari arvotuksia arvaamaan. — Hyvä juttu, ruvetaanpa toimeen! Tämä on minun arvotukseni: mikä on hunajaa makiampi, mikä jalopeuraa väkevämpi? Sanoppas se minulle, Simson!