ADULLA (ihmetellen). Niin, hänen hiuksensa…
DELILA (hypähtää ylös ja rientää ovea kohti, mutta pysähtyy, katsellen neuvottomana ympärilleen. Huomaa vankilan ikkunan, juoksee sen luo ja siirtää luukun syrjään, katsellen ristikon läpi vankihuoneeseen. Äkillisen, vapisuttavan riemun valtaamana).
Hänen hiuksensa ovat kasvaneet!
(Rientää ikkunan luota kiihottuneena.)
Hänen hiuksensa! Hänen hiuksensa…?
(Tuijottaa eteensä, käy askeleen sinne, toisen tänne.)
ADULLA. He tulevat, ruhtinatar! Ovat jo tuossa!
(Tieltä kuuluu ääniä.)
DELILA (syvän kuohunnan vallassa). No — he — tulkoot!
(Rientää päättävästi tielle, pakottaa itsensä tyyneksi ja välinpitämättömäksi.)